Kätilönä maailmalla

Back to home

2006-06-26T17:24:00.000Z

Four weeks I have now been in Finland, and it has not been as bad as I expected. Weather has been too good - I would prefer it warm, not hot, and work has started well. It's fun beeing back to the labour ward and people have been nice. The strangest thing is that there really is no cultural differenced - everybody pretty much understands each other.

Last weekend was my first midsummer off for eight years. I thought I wouldn't know how people spend it but I guess I have been well informed while making money (here you make pretty good money if working that weekend). Lots of bathing in sauna, swimming and barbequeing... and beer. And I saw two of my friends from London! Since missing all my friends first from Helsinki and now from London too I really enjoyed myself.

Bloggailusta

2006-05-23T17:04:00.000Z

Eräällä Suomen visiitillä tapasin ihmisiä. Heillä oli paljon mielipiteitä, ja ne olivat tiukkoja. No joo, päädyimme kuitenkin keskustelemaan blogeista. Yksi oli sitä mieltä, että mokomat ovat vain itsekeskeisyyden ilmentymä, ja pieni sieluni koki heti tarpeen nousta ja puolustautua. Tänne lähteissä blogin ajatus oli, että tuleepahan pidettyä yhteyttä. Joukkosähköposti nyt periaatteessa ajaisi saman tarkoituksen, mutta sen kanssa tulee jotenkin tietynlainen harha, että viesti olisi persoonallisempi kuin onkaan. Blogin kanssa ajatus on jotenkin selvä. Kuka tahansa voi käydä lukemassa. Sähköpostien kirjoittelua se ei ole vähentänyt. Olen niiden kanssa muutenkin kovin laiska. Nyt ei ole vain tarvinnut aloittaa alusta jokaisen kanssa erikseen. Ja ihmiset kirjoittelevat postia ja kyselevät tarkemmin, mikä on ollut mukavaa. Lisäksi olen saanut muutaman sattumalukijan yllätyksekseni, kiitokset Tuleva kätilö ja K2O.

Kertopaaka, mitä tehdä blogin kanssa, kun palaan Suomeen. Muutanko sen vain englannin kieliseksi, jotta alkuperäinen ajatus taas toimisi Lontooseen jäävien ystävien kanssa? Kyllähän suomalaiset englantia osaavat, jos haluavat edelleen blogia seurata.

Uskokaa tai älkää, hiukan jännittää julkisesti englanniksi kirjoittaminen.

Uneton

2006-05-17T22:03:00.000Z

Kello on jo paljon, ja minun pitäisi olla nukkumassa. En ole järkevä, vaan jään leikkimään koneella. Nyt on uudet nettiselaimet ja sähköpostiohjelmat, parkkipaikka viikonlopuksi maksettuna ja hikoiltu nettipankissa. Selitän itselleni, että kaikki tuo oli tarpeellista ja hyödyllistä. Enkä voinut tehdä kaikkea aiemmin, koska siskon kanssa piti skypetellä, kaverille soittaa, ja kämppiskin tarvitsee nettiä vuorollaan.

Reilu viikko sitten olin vanhempieni kanssa Skotlantia ihmettelemässä. Aivan mieletön maa, joka paikassa upeat maisemat ja ystävälliset ihmiset. Lontooseen paluu oli taas vaikeaa.

Huomenna on team building päivä. Mietitään, miten työtä voisi tehdä laadukkaammin, helpommin ja mukavammin. Ihmettelen kovasti, miten ovat ottaneet minut mukaan. Tuskin minulla on enää paljon muutettavaa tuossa tiimissä, kun lähtöön on enää reilu viikko. No, ottavat kuitenkin, ja päivän päätteeksi mennään syömään (ja juomaan) lähtöni kunniaksi. Varsinaiset läksiäiset ovat ensi viikolla, mutta he halusivat oman intiimimmän illan. Sopiihan tuo, kunhan vain olen kunnossa lentääkseni varhain perjantaina ystäväni häihin. Yöunilla ei kyllä tulla hurraamaan, jos tänäkään yönä en ymmärrä mennä ajoissa tutumaan.

Alkaakohan pikkuhiljaa avartua, mitä vuodella on ollut annettavana? Olen jo muutamat lähtöitkut ehtinyt itkeä, ja paluu on alkanut jo pelottaa. Tuntuu höhlältä, että kun on saanut kaiken tuskan jälkeen itsensä sopeutumaan tänne, on sama projekti edessä Suomessa. Vaan mentävä on, Lontoo ei ollut minua varten. Ainakaan tällä kertaa.

Grillausta

2006-04-29T10:07:00.000Z

Mitä tulee kanavartaista, kun viisi naista grillaa? Ihan hyviä uunissa. En ole koskaan ennen joutunut pohtimaan pallogrillin käyttöä, eikä se kyllä avautunut vieläkään. Kestittäjät lupasivat korjata sytytysnesteillä valellut palamattomat (!) hiilet piiloon, ennenkuin miesväki tulee paikalle. Täytyy opetella joskus sekin jalo taito. Kuten renkaiden ilmanpaineen tarkastuskin.

Tai äh, sitä varten ovat maailmassa miehet.

Ratkaisu

2006-04-12T16:58:00.000Z

Pahoittelen aikaansaamattomuuttani blogin päivityksen suhteen, jos joku on turhaan käynyt sivuilla kurkistelemassa. Lupaan päivittää aina kun on jotain sanottavaa...

Kävin lomailemassa Amsterdamissa ja Köpiksessä vanhan ystäväni kanssa. Aivan ihana reissu, Länsi-Eurooppa kun on vielä niin käsittämättömän lähellä Lontoota. Lentomatkoja siivittivät vielä sudokut. Pitäisikö huolestua jos huomaa ärsyyntyvästä liian lyhyestä lentoajasta, kun ei ole ristikoille tarpeeksi aikaa?

Työasiat unohtuivat aivan täydellisesti. Palatessa olin hetken aikaa hieman oudoissa tunnelmissa. Tälläistäkö täällä olikin. Yhtäkkiä alan huomata työn positiivisia puolia. Kuinka hyvin työntekijöistä pidetään huolta, miten kannustetaan erilaisiin projekteihin, keskustellaan hoitolinjoista ja annetaan erilaisia mahdollisuuksia tehdä töitä eri ympäristöissä.

Ei, minun ei tarvitse kaivaa kuumemittaria esiin. Yhtäkkisen myötämielisyyden takana on pari viikkoa sitten jätetty irtisanoutuminen. Sama ilmiö oli havaittavissa Suomessa ennen tänne lähtöä, vaikka siellä nautin työstäni paljon tasaisemmin. Täällä taas mennään äärilaidasta toiseen. Välillä saa toteuttaa kätilön työtä toivomallaan tavalla kannustavassa ympäristössä, välillä taas luovitaan tylyjen ja välinpitämättömien kollegojen keskellä mahdollista raastuvatuvan kutsua peläten.

Lontoo taisi olla väärä ratkaisu. Tai mistäs sitä olisi lähteissä arvannut, ettei metropolissa asuminen enää houkuttele. Jos haluaisin jäädä Britteihin (ei sekään olisi mahdoton ajatus), voisin hyvin hakeutua pienemmälle paikkakunnalle community työhön. Vaan Suomi ja metsät kutsuvat. Tänne pääsee aina uudestaan halutessaan. Onpahan ainakin silloin pankkitili ja sosiaaliturvatunnus valmiina.

Puuta ja villaa

2006-03-02T21:20:00.000Z

Eilen oli ensimmäisen vuoden viimeinen supervision ryhmän kokoontuminen. Ohjaajamme laittoi kaikki miettimään, missä nyt olemme ja mihin suuntaan haluamme, ammatillisesti ja yksityisesti. Sain simppelin oivalluksen, että kuoro on löydyttävä taas. Jos musiikki puuttuu, puuttuu paljon muutakin. Päätin myös palata takaisin aktiivisynnytysajatuksiini. Tunnilla meidän piti aloittaa tavoitteiden toteuttamisen suunnittelukin, mutta se on kyllä aivan vaiheessa. Toisenlaisessa yksikössä olisin ehkä voinut saada enemmän ideoita ja kannustusta, mutta tuskinpa ajatus täälläkään on aivan hautautunut.

Ensitöikseni menin nettiin surffailemaan, ja tein itselleni koosteen torven käytöstä (sikiön sydänäänten kuuntelussa siis). En varmaan koskaan tule synnytystä pelkällä torvella kuunnellen hoitamaan, mutta haluaisin kovasti oppia tuotakin taitoa enemmän. Lieneeköhän taustalla yltiöpositiivinen ajatteluni, joka saa myös hamstraamaan villasukkia - jääkausi voi tulla, sähköt mennä ja vaikka mitä, voinpahan kuitenkin palelematta edelleen hoitaa raskaana olevia ja synnyttäviä naisia. Nyt minulla on siis ikioma puinen torvi, itsekoostetut käyttöohjeet ja käsittämättömän paljon villavaatteita.

Hatarapäisyyttä

2006-02-20T16:39:00.000Z

Kahden viikon loma, että olikin outoa palata takaisin Lontooseen. Töissä pyörin ihmeissäni, unohdin henkilökortin ja hakulaitteen kotiin. No, pärjäsin sentään ilmankin. Viranomaisetkin muistivat parkkisakolla, meni sentään suoraan sihteerin hoidettavaksi, työaikana kun tuli.

Luulin lomallakin ottaneeni rennosti. Kieltäydyin yli vuorokauden eteen menevistä suunnitelmista ja menin mihin nokka näytti, mutta kyllä vain maistui uni palattuani. Otin kevyet kolmen tunnin päiväunet (enkä herännyt kun kämppis tuli toivettani kunnioittaen kertomaan pyykkivuoroni alkaneen) ja yöllä vielä 10 tunnin unet. On tuo rankkaa tuo lomaltapaluu.

Päiväreissuja

2006-01-31T20:31:00.000Z

Unohdan joka kerta. Aina kun on suomalaisia ystäviä kylässä, näkee kaupungilla muutenkin paljon suomalaisia turisteja. Ja taas muistan, enhän muulloin juuri pyöri turistialueilla. Tasavertaisuuden nimissä näimme toki monta muunkin maalaista turistia. Yhden päivän pyörimme Portobello Roadilla, toisen Camden Townissa. Kolmentena päivänä kävimme Tate Modernissa sekä Covent Gardenissa, ja tämän päivän pyhitimme Stonehengelle.

Kovin ihmetyttivät, kuinka ovat aikoinaan saaneet kivet pystyyn. Ja kuka silloin saikaan idean "hei lähdetäänkö Walesiin hakemaan kiveä". Siinä on nimittäin ollut esi-isillä visiota. Myös navigointitaito ihmetytti, tai ehkä he sitten eivät tulleet murikoittensa kanssa suorinta reittiä. Tai sitten toivottavasti eivät tonnin painojensa kanssa huomanneet, että ai sen edellisen tammen takaa olisi pitänyt kääntyä jo viikko sitten.

Näin sitä ihmettelee pieni turisti. Ai joo, ja näimme Ameriikan presidentin esi-isän hauta-arkun. Oli ainoa Salisburyn katedraaliin haudattu sotilas. Ja brittien perustuslaki oltiin painettu leivinliinoihin. Ja taas oli turisti ihmeissään.

Laiskottelua ja löhöilyä

2006-01-23T19:34:00.000Z

Tiedätte suunnilleen yhtä paljon mitä Lontoossa tapahtuu kuin minäkin. Makaan sohvalla, syön pahaa mutta epäterveellistä jälkiruokaa enkä saa itseäni liikkeelle mihinkään. Onko Suomessa havaittavissa samanlaisia oireita? Siellä voi sentää syyttää kohtuuttomia pakkasia ja pimeyttä, täällä ei voi kuin todeta olevansa laiska ja aikaansaamaton :)

Sunnuntaina kävin sentään äänestämässä. Thameskin ylitettiin valaanbongaustoiveissa. Kaiteet olivat liian korkeat näkemään yhtikäs mitään. Sentään näimme uutis-helikopterin kiertelemässä, varmaan siis olimme lähellä reppana-vainaata.

Skottiystäväni, joka oli äänestysreissulla mukana, totesi päästyämme paluumatkalle, että monella suomalaisella oli rillit. Ja vielä sellaiset kantikkaat ja mustat muovisankaiset. Onko suomalaisilla jotenkin huonompi näkö, hän kysyi.

Hihii, tänään asiakas yritti paikantaa murrettani. Arveli minun olevan lounaispuolelta kotoisin. Meinasi tuolilta tipahtaa, kun kuuli, että itse asiassa kartalla saa liikkua aika reippaasti koilliseen. Tulipa hyvä mieli, kun paikallinen luuli paikalliseksi.

Tyot mielessa

2006-01-18T17:30:00.000Z

Aloitin communityn ja heti peraan saikun. Olen jo voiton puolella, mutta pomon toivomuksesta viela kotona. Pitaa kuulemma parantua kunnolla ensin. Ei kuulu suomalaiseen tyokulttuuriin. Huomenna palaan sorvin aareen luvan kanssa, saas nahda kuinka kroha kayttaytyy jatkuvassa puhetulvassa, on nimittain klinikkapaiva.

Tietaakos tai loytaakos kukaan hyvaa sf-kayraa? Taalla eivat harrasta moisia. Voisi olla kateva.

Sairaalan pyjamista siviileihin

2006-01-09T08:57:00.000Z

Juu, taas ollaan ilman nettia. Ja aakkosia pisteilla. Nytkin kirjoittelen kuntosalin paatteella, jotta rakkaat lukijani ette aivan suuttuisi :)

Uuden vuoden olin pikaisesti Suomessa. Ihmettelin mokilla lumen runsautta ja pakkasta, ja jatkoin samoilla linjoilla vanhempieni luona. Muutaman kaverin paasin sentaan nakemaan. Paluu oli karmea. Kaikki joulun yli venytetyt sektiot ja kaynnistykset kaatuivat niskaan ja sirkus pyori taysilla. Juuri eilen toisen suomalaisen katilon kanssa juttelin, etta jos jotain taalta jaa kateen niin stressinsietokyky ainakin on kasvanut. Ihan vahasta ei hatkahda.

Olin eilen periaatteessa viimeista paivaa sairaalassa. Huomisesta alkaen menen avopuolelle tekemaan neuvolatyota. Teemme paljon kotikaynteja ja jonkin verran pidamme vastaanottoa terkkarissa. Lahinna se on ante- ja postnataalityota, mutta toisaalta olemme valmiina myos hoitamaan kotisynnytyksia, ja jos niita ei paivystysvuoroina ole (niinkuin taalla yleensa ei olekaan) niin luultavimmin paadymme synnariin. Parhaimmillaan homma on kuin unelma. Saa hoitaa samoja naisia raskauden alusta aina viikkoon pariin synnytyksen jalkeen asti, synnytyksenkin jos hyvin kay. Luultavasti, kun katiloita kuitenkin on nyt enemman, naen saman perheen korkeintaan muutaman kerran. Luulen silti, etta tyo on varsin mukavaa, kun saa rauhassa keskittya yhteen kerrallaan. Pian selviaa. Eika Suomessa tallaista edes paase katilo tekemaan!

Jos ei jouluna ole lunta

2005-12-26T13:38:00.000Z

Tuli se joulu ilman luntakin. Eikä joulupukki pyyhältänyt ohitse. Reki kun ei täällä kulje, eikä kodossamme ole savupiippua, päätti pukki käyttää postin ja ystävien pitkää kättä apuna. Kiitos heille kaikille! Nyt koristaa olkipukki hyllyä, minttusuklaa täyttää nassua ja Kummelin DVD:t naurattaa. Poikakin sai uuden typymäisen jääskraban. Kyllä kelpaa.

Jouluaatto ei oikein joululta tuntunut, töihin taas yöksi kiiruhtaessa, mutta joulupäivä oli sitäkin makoisampi. Kämppiksen kanssa kokkailtiin ja leivottiin enimmäkseen onnistuneeksi. Kaikkein uskomattominta oli tulla aamulla kotiin hiljaisen Lontoon läpi. Tänään alkaneet alennusmyynnitkään eivät ole saaneet kaameaa ruuhkaa aikaan. Heitin kämppiksen lentokentälle ja kävin ostamassa itselleni lahjaksi printterin. Tulostin heti kourallisen suomalaisia ruokareseptejä.

Pahoja tekoja

2005-12-16T14:32:00.000Z

Kylämme katolinen kirkko muisti kommuuniamme, ja kutsui jouluaatoksi tunnustustilaisuuteen. Pakanana minulla varmaan kestäisi kauemmin kuin tilaisuuteen varatut tunti ja kolme varttia.

Pahaa olen tehnyt.

Tänään ostin joulupaperia, joka oli muovikääreessä JA muovipussiin pakattuna. Kaksi kerrosta pakkausmateriaalia suojaamassa pakkausmateriaalia.

Ostin eilen taas uudet kengät, joita on tarkoitus vain harvoin käyttää.

Äksyynnyin eilen ystävällä, joka nauroi hyväntahtoisesti kielikompuroinnilleni.

0,05 sademetsän puuta kaatuu taas tänään sen takia, että voin tuprutella sen tupakansavuna ilmaan.

Tässä siis vain kahden päivän äkkiseltään mieleen tulleet pahat teot. Kerrataan se vielä kaikilla tähän astisilla elinpäivilläni... ja vietetään joulu kiltisti poissa kirkosta, tukkimasta tunnustajien jonoa. Saas nähdä onko joulupukillakaan mitään asiaa minun luokseni.

Glögiä ja kynttilöitä

2005-12-06T18:57:00.000Z

Vietän itsenäisyyspäivää Lontoossa, vapaalla ja pikkuflunssassa. Sängyssä ei viitsi maata mutta oikein muutakaan ei jaksa. Olen sentään sytyttänyt kaksi kynttilää ikkunalle ja tarjoillut kämppikselle glögiä ruotsalaisella terästyksellä, Ikeasta ostettujen pipareitten kanssa. Ja avannut adventtikalenterista odotetun lippuluukun.

Haluatteko kuulla kasan kliseitä aiheesta Suomi ulkomailta katsottuna? (Oikeastaan en edes kysy keltään, kommentit kun tulevat vasta jälkikäteen, kun vahinko on jo sattunut. Bloggailun riemuja.)

Kaipokaipuun kohteita

Ruisleipä. Jaksoin paahtoleipää kaksi viikkoa, sen jälkeen olen jotenkin onnistunut pitämään huolen päivittäisestä ruisleipäannoksesta. Sama pätee pikakahviin ja kahviin.
Ulkotiloista eristetyt sisätilat. Ei kasva muratti sisään olohuoneen ikkunasta, ja ulkolämpötilan arvatakseen ei riitä se, että nousee peiton alta.
Suomenkieli. Vaikka kuinka sujuvasti puhuu vierasta kieltä, on se aina vieras.
Metsä. Vaikka puistot ovat upeita, ei ne kunnon umpiryteikköä voita.

Mutta siltikin. Jos vanhoihin merkkeihin on uskomista, niin kulttuurishokki palatessa saattaa olla suurempi kuin lähtiessä. Täälläkin on puolensa. Ainakin ihmiset ovat avarakatseisia, kun on pakko.

Viettäkäähän mukavaa Suomipäivää iltapukuja arvostellessa ;)

Päivä potilaana

2005-11-16T13:39:00.000Z

Tutustuin eilen työpaikkaani asiakkaan näkökulmasta lihaskipujen ajamana. Minut otti vastaan nuori fysioterapeutti, ja vei tutunlaisen potilassalin verhoilla lohkottuun vastaanottotilaan. Kokemus oli yllättävän hyvä. Omasta mielestäni vaatimaton, vaikkakin häiritsevä kipu otettiin tosissaan, piirrettiin kipukartta ja kartoitettiin kipua kuvaavia adjektiiveja. Vastaanlaisia karttoja olen Suomessa nähnyt käytössä vain kipuklinikoilla, joiden potilaiden kohdalla puhutaan jo aivan eri luokan jomotuksesta. Aikaa taustatietojen kokoamiseen kesti silti korkeintaan 10 min. Käynnin tuloksena oli viikoksi venyttelyohjeita ja lupaavanlainen hoitosuunnitelma. Ja vielä nelisen käyntiä päälle. Jos kipu ei hellitä, niin lähete laitetaan eteenpäin.

Ja mikä olikaan oleellista? Ei se, että minulle oltaisiin luvattu nopea ja helppo ihmeparantuminen, vaan se, että kuunneltiin ja otettiin tosissaan. Suomalaiseen terveydenhuoltoon tottuneelle kummallinen kokemus. Taas sain eväitä omaan työhön.

Suomalaista osaamista

2005-11-12T17:58:00.000Z

No tietenkin siinä kävi niin, että edessä on ollut pelkkää sektioiden ihmeellistä maailmaa. Pakko kuitenkin myöntää, että yhtään turhaa ei niissä ollut. Viimeyönä minulla oli ihan oikea synnyttäjä, mutta eikös toisaalla tullut sektio. Olivat tarpeeksi epätoivoisia kysyäkseen minua instrumentteihin, en siis ole mokomaa tehnyt sitten orientaation.

Ote keskustelusta
"Green Armitage, please"
(mutinaa toiselle suomalaiselle kätilölle) "Muistaks sää mikä se näistä on..."
"Ööh, which one is it? Could you show me?"

Puolituntia meni ylitöiksi steriilien liinojen äärellä, kunnes palasin synnyttäjäni luo. Siellä opiskelija raukka oli saanut olla juuri kenenkään häiritsemättä, ja aamuvuorolaiset pyörittelivät ihmeissään päätään. Ei sentään ollut ehtinyt synnyttää.

Järkevän kuluttajan järki mennyt

2005-11-06T19:25:00.000Z

Olen saanut täällä järkevän kuluttajan maineen. Mietin monta kertaa ostoksia, haluan, että hankintani ovat käytännöllisiä, tai vähintään että niitä tulee myös käytettyä eivätkä jää nurkkiin pölyttymään.

Tai niin oli tähän asti. Italiassa karkasi mopo ensimmäisen kerran käsistä. Ostin suolaisen hintaisen vaasin, joka vaatii lähes koko sisustuksen uusimista, jotta se sopisi uuteen kotiinsa. Koto-Suomessahan sitä rahaa vasta paloikin hyvinkin epäekologiseen kohteeseen, kuten eräille teistä olen ehkä pari kertaa hehkuttanut. Ja torstaina päiväretkellä Oxfordissa menin ja ostin itselleni äärimmäisen epäkäytännöllisen mutta sitäkin ihastuttavamman hatun. Onneksi rahat menivät käsityöläisille eikä multi-kansallisille yhtiöille... Ikäänkuin tässä olisi enää varaa kuuluttaa mitään ideologioita.

Paluu arkeen

2005-10-30T11:31:00.000Z

Venetsiasta tulon jälkeen tein elämäni pisimmän työviikon. Kyllä se siltä tuntuikin. Pitkä päivä ja neljä yötä puurrettiin. Sen jälkeen loma Suomessa tuntuikin entistä makoisammalta. Kävin pikaisesti Helsingissä ja lopun viikon makasin mökillä ruomana. Pääsin näkemään hennon ensilumenkin, vaikka kunnon myräkkä oli tullut vasta minun palattua tänne.

Nyt on taas helpompi työputki, kun ei tarvitse maksaa vapaita takaisin. Olen siirtynyt synnytyssaliin, ja kolmessa vuorossa olen saanut saldoksi yhden sektion ja kolme alatietä! Varsin uskomaton saavutus täkäläisittäin. Nyt olen vakuuttunut siitä, että edessä ei voi olla muuta kuin pitkä liuta sektioita. Tai sitten vuotajia ja vesimenneitä. Tänään vietän löhövapaata kotona verkkareissa. Kaupassa pitäisi käydä jos suinkin jaksaisi. Siinä riittää aivan tarpeeksi haastetta.

Lomaa!

2005-10-09T12:09:00.000Z

Olin skottiystävien kanssa Venetsian reissulla. Satoi melkein koko ajan ja mulla oli korvatulehdus, mutta silti oli ihana reissu. Ajattelin, että taskuvarkaat veisivät rahat, mutta kyllä ne ihan kauppoihin upposivat. Minulla on ollut täällä järkevän kuluttajan maine, mutta nyt varmaan meni sekin uusiksi. Mennessä minulla oli 6kg tavaraa, lähteissä 11 ja käsimatkatavaroissakin aivan liikaa.

Loman jälkeen on pikkasen hankala orientoitua arkeen. Pitäisi käydä kaupassa ja nukkua varastoon neljää yövuoroa varten, mutta jotenkin kaikki muu pieni värkkääminen tuntuu kiinnostavan paljon enemmän. Ja miten voisikaan arki kiinnostaa, kun on heti kohta uusi loma tiedossa! Kunhan jotenkin räpiköi tämän viikon 60 työtuntia läpi...

Muuttohulinaa

2005-09-29T08:36:00.000Z

Muutto tuli sitten kahta viikkoa ennen laskettua aikaa. Jotenkin rupesi laukut täyttymään muuttokamppeista, kun lattialle valui viemärivettä. Ja englantilaiseen tyyliin asiat eivät tietenkään hoidu noin vain. On saatava lupaa hoitaa asioita, joku toinen on vastuussa, täytyy tehdä pari puhelua ennenkuin saadaan putkimiehet paikalle. Byrokraattisuus ja heikko organisointikyky eivät ole kaikkein onnellisin liitto. Tai ehkä ne keskenään ovatkin.

Mutta huomaatko, nyt on ääkköset taas käytössä. Yksi syy blogin hiljaiseloon oli siinä, että moinen huvittelu kiellettiin työkoneilla, vaikka sitten jäisi töiden jälkeen vapaalle koneelle. Vaan eipä enää hätää. Nyt on yhteys kotona. Muutin suomalaisten kätilöiden kommuuniin. Muuttoja tässä kämpässä on kyllä vielä tiedossa. Kanssani jää vain yksi suomalainen, ja tilalle muuttaa kaksi skottityttöä parin kuukauden kuluttua. Ette arvaa miten mukava on olla kodissa, jonka olohuoneessa voi oikeasti rentoutua. Suorastaan kummallista, etteivät kutimet ole kilkkuneet enempää telkkaria katsellessa. Ehkä syynä on se, ettei telkkarin katsominen vieläkään maita.

Jos et vielä saanut uutta osoitetta, niin laita mailia johanna.m.sukunimi@gmail.com

Koukkuna

2005-09-07T17:57:00.000Z

Kannatti tulla toihin. Rauhallinen paiva, minulla on vain kolme potilasta huolehdittavana. Vaan eikos ole vekkulia, olen iltavuoron vastaavana!! Olkoonkin etta meita on vain kaksi katiloa, minusta se on joka kerta yhta outoa. Vastuu se painaa.

Ajantappoa

2005-09-06T15:26:00.000Z

En ole viimeaikoina paljoa toissa viihtynyt. Ensin oli pitkat vapaat, kun kaverit olivat kaymassa, sitten olin flunssan kourissa, ja taas vapaalla. Osaankohan enaa takaisin mennakaan, kun huomenna olisi pitka vuoro?

Syytan flunssasta aika pitkalle tata onnetonta kamppaa. Olen aivan vakuuttunut, etta taalla on hometta. Vaan ei hataa, pian koittaa vapaus, ja muutan kauemmaksi sairaalasta mukavaan huoneistoon mukavien ihmisten luokse. On astianpesukoneet ja kaikki. Paitsi kokolattiamattoa ei ole. Luulen kylla etta selvian siitakin huolimatta.

Flunssa vei totaalisesti voimat pitkaksi aikaa, mutta ei hataa. Ruskovillan langat saapuivat Fazerin sinisella hoystettyna, ja olen ottanut kunnianhimoisen tavoitteen neuloa villapaidan omilla ohjeillani. Palmikot varastin kylla Minnan ehdotuksen mukaan. Nyt kun olen tutustunut ihmeelliseen digimaailmaan, voin laittaa teille enemman kuvia naytteille, kun on mita nayttaa. Tama kuva on otettu huoneestani, loysin roskiksen vieresta puhtaan patjan sankyni taakse. Olen siis sama horho kuin ennenkin, ei tarvitse huolehtia :)

Aika on mennyt aivan kasittamatonta vauhtia. Neljasosa vuodesta on jo takanapain. Ja kaikki lomat viela pitamatta! Saastelen niita kevaalle, tarkoitus on tehda pitempi reissu skottikaverin kanssa, ja haluaisin tehda pari pienempaa reissua myos. En ole viela sortunut tekemaan ylimaaraisia "pankki"vuoroja. Niista saisi mukavasti valuuttaa, mutta parjaan kylla nainkin, ja olen paljon tyytyvaisempi vapaapaivistani. Pitkia paivia tehdessa tuntuu etta niita on enemman kuin toita.

Pakkopallo

2005-08-22T00:03:00.000Z

Nousin yovuoron jalkeen ylos hyvin levanneena, join kahvia suomalaisittain ja kommin ulos tupakalle. Jotain hassua kuului, ikaan kuin kaukaa muttei kuitenkaan. Juu, paikallisen jalkapalloseuran kotipeli. Puolen kilometrin paasta kuului kannustukset, yhteislaulut - ja maalit.

Pankkikatiloytta

2005-08-21T01:37:00.000Z

Soittivat torstaina 7.33 aamulla, et viitsisi tulla yovuoroon. Olivat todella pulassa. En edeskuulu pankkiin, mita kautta voi tehda ylimaaraista keikkaa hyvalla rahalla. Viitsinhan mina, kun unen popperossa vastasin. Herattyani kaduin kylla hetken. Tein vuoron synnarissa, ja kateellisena muut katsoivat, kun sain yon ainoan kopin - kaikki muut sektioita. Eka kerta ikina, kun kukaan ei tullut minua avustamaan, mutta eipa siina toisaalta tarvittukaan. Astrupeja ei tarvitse rutiinisti ottaa ja napa laitetaan ajallaan joskus. Ainoa ongelma on miten pitaa hanskat puhtaina ilman etta on koko ajan vaihtamassa. Ehka viela joskus keksin. Tai sitten en, ja lakkaan vain valittamasta kuten paikalliset ovat tehneet kautta aikojen.

Oli kylla upea synnytys. Pitkaan haki vauhtia, mutta lopulta kesti alle tunnin koko homma. Ihan hyva etta tuli ajoissa - ainakin siis minun kannalta :) Mutta parasta on, etta sain sovituksi, etta pankkivuoron eli ylimaaraisen rahan sijasta saan ensi viikolla pitkan paivan vapaaksi. Viisi perakkaista vapaata kylailijoiden kanssa!

Neulomisvimmaa

2005-08-14T08:40:00.000Z

Ostin Rowanin puuvilla-angoralankaa, pehmeaa ja ihanaa, mutta eipa loydy 5 puikon sukkapuikkoja koko saarelta, joten nyt tehdaan mita voidaan kahdella puikolla. Lisaksi tuli ikava Ruskovillan silkkivillalankaa, eika auttanut kuin tilata. Olen suomalaisen kaverin kanssa tartuttanut pariin skottityttoon neulomismanian, kieli solmussa opettelivat luomaan silmukoita :) Tulisikohan siita palmikkopaita vai jotain muuta, ideoita vastaanotetaan. Minna, onko sinulla antaa ohjetta neljan palmikolle tai muulle hauskalle palmikkokuviolle?

Kotomaasta

2005-08-07T00:24:00.000Z

Pahoittelen kiiruitani, ajatus on ollut paivittaa, mutta nettia kun ei kotona ole ja toissa mennaan sata lasissa niin ei toivoa.

Piipahdin vapailla mokilla ja Helsingissa, oli kuin olisin ollut pitempaankin poissa. Mokin rauha teki teraa Lontoon halinan jalkeen, mutta Helsinkiin oli jotenkin outo menna, kun ei enaa ollutkaan omaa kotia siella. Oli hieman irtonainen olo, mutta toisaalta tuli sellainen olo, etta tanne haluan palata kun vuosi maailmalla on taynna. Jannityksella odotamme, tuleeko Lord X viela sotkemaan suunnitelmia :)

Toissa on todellakin ollut kiirusta. Kahtakymmenta raskaanaolevaa aitia kahta katiloa kohden, liian vahan KTGja ja liian usein paperit kateissa. Antenataaliosastolle paatyy naisia mita kummallisimmista syista. Kenella on VTI ja sen takia IV antibiooteilla, kenella taas bronkiitti, yhdella poikkitila, ja toinen odottaa spontaania synnytyksen kaynnistymista. Ehka tama kaikki vuoden kuluttua tuntuu jarkevalta.

Kaynnistyksia

2005-07-23T09:54:00.000Z

Tyopaiva taas, teen aika paljon 12h paivia. Mika onneksi tarkoittaa sita, etta vapaita on enemman. Jostain syysta minulle napsahtaa aina kaynnistykset. Mika sopii minulle kylla varsin hyvin. Laakarit eivat kaynnistyksiin puutu ennenkuin Prostingeeleja on laitettu kahdesti ilman vaikutusta. Nama on paljon helpompia laittaa kuin cytotecit, mutta jotenkin tuntuu ettei nama toimi ihan yhta hyvin. Katilon tekevat myos kp-kaynnistykset. Mina en koskaan ole puhkonut kalvoja 1-2 sentista, ja nyt on tosi hankala arvioida milloin joku on kp-kypsa. Viela kun kunnon koukkuja ei edes ole, sellaisia muovisia vaan, milla saa lahinna kalvorakon rikki.

Olen tutustunut moniin tyokavereihin, yksi aikoo vieda minut Edinburghiin elokuvafestareille ja toiset Pariisiin. Ei valittamista. Ainoa mika arveluttaa, on nama pommitukset. Tama sairaalakin oli eilen eristettyna, kun joku oli unostanut laukkunsa etuovelle. Jos tama nyt ihan mahdottomaksi yltyy, niin saattaa olla etta koti kutsuu ennen kuin 12kk on taynna, mutta nyt taalla on ihan hyva olla - kunhan valttelee metroja.

Kavellen olisit jo perilla

2005-07-16T18:48:00.000Z

Tanaan soi hatakello. Kaikki juoksivat suuna paana - paitsi mina. Tokaisin katilolle, ettei moinen ole ihan suomalainen tapa. Hanpa vastaamaan, etta itse ainakin haluaisin, etta hlokunta reagoi nopeasti hatatilanteessa. Olin sekunnin muita myohemmin paikalla.

Palovammoja

2005-07-13T15:19:00.000Z

Englantilaiset ovat uskomattomia. Arki on yhta hullunmyllya, kun organisointitaidot ovat sita sun tata, mutta odotas kun tulee kunnon incident. Kaikki ovat rauhallisia, odottavat rauhassa kotona etta tilanne selkiaa, organisoivat apua tehokkaasti ja eleettomasti. En olisi arvannut.

Pakenimme metropolia Isle of Wightille kahdeksi yoksi kaverin kanssa. Oli aivan toinen maailma. Rauhallista, aurinkoista ja polttavan lamminta. Enkos mina sitten karayttanyt nahkani. Mitaan en oppinut Unkarin reissulta, samat olkapaat ovat taas iloisen punaiset. Mutta mukavaa oli, ja nyt on olo kuin loman jalkeen. Ystavalla oli digikamera mukana, katsotaan jos saisin laitettua kuvia myohemmin.

Tanaan olen ensimmaista paivaa kunnon toissa antenataaliosastolla, orientaatio on ohi. Ei viela mitaan graavia mokailua, unohdin vain tarrat verinaytteista ja jouduin pistelemaan uudestaan :)

Hengissa

2005-07-07T11:15:00.000Z

Olen kunnossa, vaikkakin jarkyttynyt. Toissa on kaikki paalaellaan, ihmetellaan ja odotellaan. Meinasin viettaa tanaan iloisen shoppailuillan toiden jalkeen, mutta suunnitelmat ovat muuttuneet.

Teatterissa

2005-07-04T12:53:00.000Z

Palkka tuli perjantaina, eika ole ikina ollut olo yhta helpottunut. Kavin kylla paivittain pommittamassa palkkatoimiston vakea. Kotiin tuli oikein kirje pahoitellen syvasti tapahtunutta, toivottivat antoisaa tyoskentelya tastakin huolimatta.

Tapasin eilen vasta-aloittavan suomalaisen katilon. En voinut kuin hymyilla hiljaa itsekseni, eipahan tarvitse enaa kayda kaikkea alkurumbaa lavitse. Nyt alkaa jo helpottamaan. Oli mukava voida olla avuksi, kun seitseman puhelin numeron sijasta on nelja mita kokeilla sosturvatunnusta hankkiessa, ja tietaa mista hankkia siedettavan hintaista ruokaa. Taisin kylla hieman pelotella tarinoillani, sen verran oli kauhistunut ilme katilolla.

Tanaan olen leikkurissa treenaamassa. Edellisen kerran olin sektiossa instumenteissa opiskelijana yhden ainoan kerran, ja nyt meinasivat laittaa minut yksin! No, eivat onneksi laittaneet. Hilpeinta oli, etta osa vanhan opettajamme opeista patee taalla. Pitaa kunnolla napauttaa instrumentti leikkaavan kateen :) Hygienian kanssa ei ihan yhta tiukkaa ole. Ihan sama miten ohitat pukeutuneet, kadet pestaan itse salissa, ja leikkausalueen peseminen noudattaa hieman erilaisia ohjeita kuin olen oppinut. Toisaalta nailla on kaytossa tosi napparaa desinfioivaa sprayta selanpesuun ennen epiduraalia. Ja kaikki puudutetaan istualtaan, mika mielestani toimii paljon paremmin. Ja taalla todella panostetaan laskimotrombien valttamiseen. Kaikilla on sektioissa ja pitkaan sen jalkeen kunnon tukisukat, ja sektion ajakti laitetaan saariin villit hierovat vekottimet.

Paiva on ollut vaan tosi hiljainen, aamun ensimmaisen elektiivisen tein, samaan aikaan oli paivystysleikkaus toisessa salissa, ja sen jalkeen on ollut tosi hiljaista. Elektiivisia piti olla kaksi, mutta viisas aiti paatti suunnata alatiehen. Pitaisi vaan jollain ihme konstilla oppia tamakin tyo.

Palkkapaiva

2005-06-28T14:29:00.000Z

Eivat sitten maksaneet palkkaa. Aiemminkin olin pulassa, kun mertentakaiseen tilisiirtoon menee vahintaan viikko, eika tama ole varsinaisesti halvin asuinkunta. Nyt olen sitten tuplaten pulassa. Olo oli kuin sossun luukulla, kun piti selittaa miksi tarvitsen rahaa juuri nyt. No, tulos oli taskurahaa kassasta ja lupaus rahoista tililla ensi perjantaihin mennessa. En vielakaan pidata kylla henkea, takuulla on viela pari mutkaa edessa. Ja mina kun luulin etta taalla oikein paasisi rikastumaan!

Tulee heti mieleen, etta pitaa liittya paikalliseen katiloliittoon. Ei niin palkan takia, vaan tulevien oikeusselkkauksien varalta. Vaikka olisin jo palannut kotomaahan, kun vanhemmat keksivat syyttaa katiloa pikku lapsosensa oppimisvaikeuksista, niin liitto antaa oikeusapua. Kunhan olen kuulunut liittoon, kun hoidin tapausta.

Paineilijoita

2005-06-21T13:10:00.000Z

Tanaan treenaan day assessment unitissa. Kotimaisittain tama vastaa jotain paivystyksen ja polin valilta. Tanne tulevat aidit korkean verenpaineen kanssa (niita on suurin osa), preop kaynnille ennen sektiota, tarjonnan tarkistukseen, tai liikehalytyksessa. Itse maternaty clinic vastaa lahinna neuvolaa, aidit eivat siella nae laakaria. Taallakaan ei rutiinisti nae, laakari taytyy erikseen kutsua paikalle. Laakarit ultraavat taas viela eri paikassa.

Taalla otetaan pienikin paineen nousu todella vakavasti, ja proteiini ilman paineennousua on aivan riittava indikaatio sektioon. Alan ymmartaa naiden sektioprosenttia. Toisaalta korkea paine taas ei oikeuta aiteja sairaslomaan, seurataan vaan niin pitkaan, etta sektoidaan. Ei ihme, etta paineet nousee.

Taman paivan haaste on ollut labrat, suomessa kun laakari maaraa jos haluaa erikoisempaa, taalla taas pitaa itse ymmartaa mita tilata keneltakin. Ja naytteet otetaan itse. Nopeasti se on mieleen palautunut, kun valineet sentaan ovat samat. Ja tyokorteissa ystavallisesti lukee millainen putkilo mihinkin tarvitaan. Edistyksellista.

Hikoilua

2005-06-20T11:22:00.000Z

Olisi pitanyt arvata, tulin tottakai kipeaksi muutettuani uudelle popokannalle. Suomalaisen urheasti raahauduin toihin, kunnes vihdoin lattialle pudottava yskakohtaus pakotti kotiin. No, kylla se viikossa on jo kutakuinkin mennyt ohi. Olen lisaksi loytanyt itselleni terkkarilaakarin, ja aivan ihanan untuvapeiton. Tanne on iskenyt mukava helleaalto, mutta tottakai minun oli heti kokeiltava uutta peittoa, kun kolme viikkoa olen oisin palellut. En todellakaan palellut viime yona.

Seuraavana on ostoslistalla imuri, etta joskun paasisi siivoamaan kokolattiamattoa, villakoirat haukkuvat.

Vauvamyonteisyytta

2005-06-13T15:03:00.000Z

Tanaan missasin communityvuoron, joten suoritin kakkuni lapsivuodeosastolla. Hoidin vauvaa, joka oli syntynyt 24h aikaisemmin, onnistunut ensi-imetys ja sen jalkeen vain pari hassua imua. En ole yleensa ollut ensimmainen pulloa tarjoamaan, mutta nyt kylla kulki kylmat vareet, kun vauva oli vaisu ja vetela ja paivan pomo oli aivan kauhuissaan minun miettiessani mahdollisuutta horpyttaa tilkkanen. No, eihan siina muuta auta kuin tyytya (vauvan) kohtaloon, ja turvata oma selusta tulevia oikeusselkkauksia ajatellen. Konsultoitu vastaava katiloa; jatketaan yrityksia imettaa... Mielessa pyorii ne kaikki hypoglykemian mahdolliset vaikutukset keskushermostoon. Nayttaisipa joku minulle sen tutkimuksen, missa osoitetaan etta terve vastasyntynyt parjaa pari paivaa ilman ravintoa.

Pandan lakua

2005-06-10T16:02:00.000Z

Arvannette, mita vein au pair perheelle tuliaisiksi. Loysin paikallisesta luontaistuotekaupasta, onhan kyseessa toki ehta luonnon tuote :)

Tanaan oli inha paiva. Kaikkien kokemusteni jalkeen jaksan uskoa, etta kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyvia, enka pysty ymmartamaan, etta kyse voisi ikina olla silkasta vittuilusta. Niimpa australialaislady minut vei sivummalle, ja ohjasti, etta paivan pomo on aina ollut tikku pyllyssa. Jos yhtaan antaa vedattaa, niin han kylla vetaa. No, otetaan tekniikka b kayttoon, toisesta korvasta sisaan ja toisesta ulos, kun en kerta mitaan nasevaakaan osaa ikina sanoa. Luulisi minun jo oppineeni pitamaan puoleni.

No, perhetta oli silti aivan ihana kayda moikkaamassa, ja vanhan suunnitelman mukaan he ovat yha tulossa tana kesana kesamokillemme. Nyt mina vain matkaan heidan kanssa. Hauskaa! Hilpeaa oli myos, kun naapurin seta kysyi minua lapsenvahdiksi. Vahdin mielellani Lucya milloin vaan, enka valita vaikka naapurin muksut tulisivat kylkiaisina, mutta ei se kylla enaa tienestina innosta. Jotain sentaan muuttunut minussa :)

Nimenvaihdos

2005-06-10T06:56:00.000Z

Tiedoksi vaan, tasta lahtien olen sitten Johanna Coexist :) Juuri viime viikolla paasin kehumaan, etta nimeni on joka paikassa ollut oikein.

Katilon lapsivuodemasennusta

2005-06-09T13:33:00.000Z

Jos luulitte - niin kuin mina - etta rahahuoleni ovat ohitse, saatatte huomata erehtyneenne. Sotkujen selvittamiseen kului koko eilinen paiva, ja sisalsi nelja kayntia pankissa, palkanmaksun ja ylihoitajan luona itkemisen, ja aidille soittamisen. On niin hieno tunne, kun on tililla rahaa, muttei mitaan keinoa paasta niihin kasiksi, ainakaan viikon sisalla. No, asiat jarjestyivat, sain maineen sairaalassa ;) ja kaikki on taas paremmin. Vielako joku haaveilee ulkomaille muuttamisesta?

Naen tanaan vihdoin ja viimein au pair perhettani, kun he ovat paasseet asettumaan aloilleen lomaviikon jalkeen. En millaan malta odottaa. Minulla ei ole vaan mitaa tuliaisia. Olen aina vienyt heille, ja tytolle erityisesti jotain suomalaista, mutta nyt en jotenkin vain keksinyt 20kgn joukosta tilaa. Matkalaukku muuten painoi 21.7kg, mika on mielestani loistava saavutus, siina on vuoden kamat. Niista kylla suuri osa menee suoraan vaihtoon, naytan ihan maalaistollolta naiden trenditietoisten paikallisten joukossa. Toisella puolella Lontoota menee mika tahansa lapi, taalla en ole ensimmainen jota kaupassa palvellaan. Tai ehka vain muutan toiselle seudulle :)

Tanaan ja huomenna olen postnataaliosastolla. Kuuden hengen huoneet, ja melkoinen hassakka. Minua ohjaa mainio vanhempi australialaiskatilo, jonka huumorintaju kestaa hienosti, kun kirjoitan vaariin papereihin ja kyselen miten sanoja kirjoitetaan. Taalla ei muuten vauvan tarvitse kunnolla imea ensimmaisten 24h aikana, sanovat etta vauvalla on kylla varastoja. Verensokereita ei juuri vahdita, ja lisamaitoa ei ihan helppo hankkia. Vanhemmat voivat halutessaan tuoda mukanaan, kuten he tuovat kaiken muunkin. Vaatteet, pyyhkeet, vaipat (molemmille!) ja kaiken. Leikkurivaatteet ja lakanat talo tarjoaa. Silti nailla ei ole yhtaan enempaa kamaa mukana kuin vanhassa tyopaikassani. Kummallista.

Rauhoittumista viikon jalkeen

2005-06-03T19:42:00.000Z

Viikko takana brittejen seassa, ja tamakin tytto alkaa rauhoittua. Avainsana kaikessa on verkostot. Joku osaa kertoa jotain, ja niimpa minakin sain vinkin mihin pankkiin menna, ja kuinkas sitten sattuikaan. Nuori mies katsoi vaan passia, ja napytteli hetken konetta ja tadaa: olen pankkitilin onnellinen omistaja.

Olen mokoman kunniaksi ruvennut leikkimaan rikasta ja koyhaa. Liityin huiman hintaiseen kuntokeskukseen, ja se on kylla ollut mahtava. On tuntia jos jonkinmoista, hienoja vekottimia missa rapikoida omalla tyylilla, pieni ja matala uima-allas ja sauna, jossa ei heiteta loylya mutta kyllakin kuunnellaan rentouttavaa musiikkia :)

Tyo ei niin kamalaa ole ollut. Kaksi ekaa paivaa oli miitinkeja ja tapaamisia, ja toiset kaksi synnaria. Saaliina yksi upea alatie ja kaksi sektiota. Sektioprosentti lahentelee neljaakymmenta taalla... Minnalle tiedoksi, aideista yritetaan paasta eroon mahd nopeasti, polikliininen synnytys ei ole taalla mikaan ongelma. Oksitosiinia karsastetaan, ja mitaan kayrapoikkeuksia ei siedeta. Siina esimakua, lisaa tulossa!

Ensitunnelmia eli kaaos

2005-05-31T12:43:00.000Z

Nelja paivaa takana. Kaaosta tiedossa nyt ja tulevaisuudessa. Alkaa IKINA muuttako ulkomaille, yhta sotkua. Yritan avata pankkitilia, tuhat lappusta jo mukana osoittaakseen sita ja tata, ja aina jotain puuttuu. Nettiyhteytta ja kannyliittymaa en ole viela yrittanytkaan.

Kamppa on ehka aavistuksen parempi kuin hurjimmissa painajaisissa. Asustan australialaisen, etela-afrikkalaisen ja anonyymin kiukkuisen ita-eurooppalaisen kanssa. Mukavia nama vahemman kiukkuiset ovat, mutta yksinaisyys kylla viela painaa. Tanaan sentaan tapasin pari suomalaista toissa. Juu, eka paiva on tanaan, ja melkoinen laitos tuo tuntuu olevan. Monta kiemuraa selvitettavana, helpoin niista ehka terveystarkastus - vain yksi paperi puuttui, ja sen sai kahdella puhelinsoitolla Suomeen. Tai ainakin pitaisi saada. Mitaan muuta ei voi tehda, ennen kuin saan avattua pankkitilin, hiphei! Ihmiset ovat sentaan kovin ystavallisia, ja yrittavat parhaansa mukaan auttaa.

Perehdytys onkin lahinna kokoustelua siella sun taalla ja ihmisten tapaamista. Itse tyon opettelua on vain muutamia irtonaisia paivia kullakin osastolla.

Palaan sorvin aareen eli soittelemaan Suomen pankkista lisaa todistuksia.

Jäähyväisiä

2005-05-20T12:05:00.000Z

Tänään oli viimeinen päivä töissä Suomenmaalla - siis viimeinen toistaiseksi. Työn ja itkuntäytteinen oli päivä. Toivottivat onnea matkaan ja mikä mukavinta, tervetuloa uudelleen. Tuntuu, että olen aivan järjiltäni jättäessäni unelmatyöpaikan ja ihanat työkaverit. Ja niin varmaan olenkin. Nyt sitä kuitenkin on lähdettävä, jos ikinä meinaa lähteä. Eräs työkaveri niin osuvasti sanoi, että harvoin sitä katuu sellaisia asioita, mitä on tehnyt, tekemättömiä enemmänkin.

Pankkikin lähetti kirjeen, jossa kehui suhdettamme, malttaakohan täältä siis lähteäkään... Lentoliput on taskussa, työtovereiden lahjoittama laukku kainalossa (suuri kiitos!), uusi osoite tiedossa ja kaiken pitäisi olla kunnossa lähtöä varten. Nyt voi keskittyä kuoron 75-vuotisjuhliin ja pakkaamiseen.

Toipilaan tohinoita

2005-05-13T11:54:00.000Z

Eivät menneet itkut hukkaan. Lasku tuli postissa, pääsin vinguttamaan uuden uutukaista visaa, ja nyt enää tarvitsee jännittää, tuleeko rekisteröitymiskortti tänne ennenkuin muutan sinne. Että menee pienen kätilön pää pyörälle. Tänään löysin vielä laukusta ruttuisen hakemuslomakkeen eurooppalaista sairaanhoitokorttia varten. Au pairina ollessani minun ei tarvinnut kuin marssia terkkariin, ja pääsin lääkärille, toivottavasti ei tälläkään kerralla tarvitse kompuroida. Mutta uskokaa tai älkää, täytin ja lähetin hakemuksen heti! No joo, olisin voinut kyllä löytää sen laukustani jo kolme viikkoa sitten.

Postilaatikolle kulkiessani kysyin taas lähikaupasta muuttolaatikoita. Ei ole juuri nyt - taaskaan - tule huomenna uudelleen. Äiti on tulossa illalla pakkausavuksi, ja minulla on toistaiseksi vain viinilaatikoita, joita autollisten ystävien kanssa eilen raahattiin, ja jätesäkkirulla. Onneksi en omaa taipumusta kerätä krääsää nurkkiini...

Flunssa pahainen ei vielä ole irrottanut otettaan. Toivottavasti paranen pian, ensi viikolla olisi vielä töitä ja tuhottomasti menoja päälle.

Itkut Unkarissa

2005-05-08T15:44:00.000Z

Tulin pari tuntia sitten viikon kuoromatkalta Unkarista. Ihania taloja, hilpeää seuraa - ja flunssa. Iski onneksi vasta loppumetreillä, nyt saan vielä kärsiä viikon riekkumisista. Reissunpäältä soitin työnvälitystoimistoon, ovat jo varaamassa lentolippuja. Heti perään tirautin ensimmäiset lähtöitkut. En tiedä itkettikö enemmän lähdön peruuttamattomuuden tunne, vai se, etten saa ottaa mukaan kuin 20 kiloa.

Rekisteröitymispaperit ovat vaan vielä tulematta, täytyy huomenna soittaa toimistolle uudestaan. Ettei menisi hyvät itkut hukkaan.

Etuilua

2005-04-25T12:46:00.000Z

Eivät päässeet puolalaiset edelle. Hakemukseni rekisteröidyksi kätilöksi vedettiin jonon ohi. Huonon omantunnon välttämiseksi selitän itselleni, että varmaan useimmilla ei vielä ole työpaikkaa tiedossa, eikä heillä siis ole niin kova kiire asian kanssa. Ja työnantajan ongelmahan viimästyminen olisi, ei minun niinkään.

Lähtöpäivä on näillä näkymin 28. toukokuuta, vaikka lentoliput vielä uupuvatkin. Tällä hetkellä olo on kuin huolettomalla hevosella, kyllä kaikki järjestyy ja onhan tässä vielä aikaa... Vaikka viikon olen kyllä näistäkin neljästä matkoilla, ja viimeiselle viikolle on myös pienempi reissu suunnitteilla. Asuntohakemus odottelee pöydällä, ja rekisteröitymispäätös on (toivottavasti) postissa tulossa. Kyllä tämä tästä.

Töissä olen nauttinut suunnattomasti niistä pienistä hetkistä, kun on voinut tuntea itsensä ammattitaitoiseksi ja kielitaitoiseksi kätilöksi. Se ei varmaankaan ole päällimmäinen tunne, kun aloitan työt kesäkuussa.

Soitin tässä au pair aikaiselle perheelleni uutisia tulostani. Perheen muut jäsenet varmasti ilahtuvat uutisista, totesi isäntä :)

Kaikki irti Suomesta

2005-04-19T11:19:00.000Z

Lähtöön on reilu kuukausi aikaa. Elleivät sadat Britteihin pyrkivät puolalaiset hoitajat hidasta rekisteröitymistäni kätilöksi. Joskus lähestyvän lähdön muistaa, mutta enimmäkseen se on vielä kovin kaukaista. Päivä päivältä paniikki kuitenkin kasvaa. En halua oppia englantilaisten kummia tapoja, en halua jättää kaikkia tärkeitä ihmisiä. Onneksi tulee myös hetkiä, jolloin muistaa hämärästi minkä takia alun perin halusin lähteä. En halua vielä vakuuttua yhdestä ainoasta oikeasta tavasta kätilöidä.

Kasvava lähtöpaniikki on ollut elämistä maanisuuden rajamailla. Kaikki ihmiset ja tärkeät paikat Suomessa täytyy vielä kokea. Olen matkannut ystävien luo, patikoinut Nuuksiossa, laulanut karaokessa. Kaikki käsittämättömän lyhyen ajan sisällä. Kiihtyykö tahti vielä loppua kohti?