Kaikki irti Suomesta

Lähtöön on reilu kuukausi aikaa. Elleivät sadat Britteihin pyrkivät puolalaiset hoitajat hidasta rekisteröitymistäni kätilöksi. Joskus lähestyvän lähdön muistaa, mutta enimmäkseen se on vielä kovin kaukaista. Päivä päivältä paniikki kuitenkin kasvaa. En halua oppia englantilaisten kummia tapoja, en halua jättää kaikkia tärkeitä ihmisiä. Onneksi tulee myös hetkiä, jolloin muistaa hämärästi minkä takia alun perin halusin lähteä. En halua vielä vakuuttua yhdestä ainoasta oikeasta tavasta kätilöidä.

Kasvava lähtöpaniikki on ollut elämistä maanisuuden rajamailla. Kaikki ihmiset ja tärkeät paikat Suomessa täytyy vielä kokea. Olen matkannut ystävien luo, patikoinut Nuuksiossa, laulanut karaokessa. Kaikki käsittämättömän lyhyen ajan sisällä. Kiihtyykö tahti vielä loppua kohti?