Jäähyväisiä

Tänään oli viimeinen päivä töissä Suomenmaalla - siis viimeinen toistaiseksi. Työn ja itkuntäytteinen oli päivä. Toivottivat onnea matkaan ja mikä mukavinta, tervetuloa uudelleen. Tuntuu, että olen aivan järjiltäni jättäessäni unelmatyöpaikan ja ihanat työkaverit. Ja niin varmaan olenkin. Nyt sitä kuitenkin on lähdettävä, jos ikinä meinaa lähteä. Eräs työkaveri niin osuvasti sanoi, että harvoin sitä katuu sellaisia asioita, mitä on tehnyt, tekemättömiä enemmänkin.

Pankkikin lähetti kirjeen, jossa kehui suhdettamme, malttaakohan täältä siis lähteäkään... Lentoliput on taskussa, työtovereiden lahjoittama laukku kainalossa (suuri kiitos!), uusi osoite tiedossa ja kaiken pitäisi olla kunnossa lähtöä varten. Nyt voi keskittyä kuoron 75-vuotisjuhliin ja pakkaamiseen.