Päivä potilaana

Tutustuin eilen työpaikkaani asiakkaan näkökulmasta lihaskipujen ajamana. Minut otti vastaan nuori fysioterapeutti, ja vei tutunlaisen potilassalin verhoilla lohkottuun vastaanottotilaan. Kokemus oli yllättävän hyvä. Omasta mielestäni vaatimaton, vaikkakin häiritsevä kipu otettiin tosissaan, piirrettiin kipukartta ja kartoitettiin kipua kuvaavia adjektiiveja. Vastaanlaisia karttoja olen Suomessa nähnyt käytössä vain kipuklinikoilla, joiden potilaiden kohdalla puhutaan jo aivan eri luokan jomotuksesta. Aikaa taustatietojen kokoamiseen kesti silti korkeintaan 10 min. Käynnin tuloksena oli viikoksi venyttelyohjeita ja lupaavanlainen hoitosuunnitelma. Ja vielä nelisen käyntiä päälle. Jos kipu ei hellitä, niin lähete laitetaan eteenpäin.

Ja mikä olikaan oleellista? Ei se, että minulle oltaisiin luvattu nopea ja helppo ihmeparantuminen, vaan se, että kuunneltiin ja otettiin tosissaan. Suomalaiseen terveydenhuoltoon tottuneelle kummallinen kokemus. Taas sain eväitä omaan työhön.