Teatterissa

Palkka tuli perjantaina, eika ole ikina ollut olo yhta helpottunut. Kavin kylla paivittain pommittamassa palkkatoimiston vakea. Kotiin tuli oikein kirje pahoitellen syvasti tapahtunutta, toivottivat antoisaa tyoskentelya tastakin huolimatta.

Tapasin eilen vasta-aloittavan suomalaisen katilon. En voinut kuin hymyilla hiljaa itsekseni, eipahan tarvitse enaa kayda kaikkea alkurumbaa lavitse. Nyt alkaa jo helpottamaan. Oli mukava voida olla avuksi, kun seitseman puhelin numeron sijasta on nelja mita kokeilla sosturvatunnusta hankkiessa, ja tietaa mista hankkia siedettavan hintaista ruokaa. Taisin kylla hieman pelotella tarinoillani, sen verran oli kauhistunut ilme katilolla.

Tanaan olen leikkurissa treenaamassa. Edellisen kerran olin sektiossa instumenteissa opiskelijana yhden ainoan kerran, ja nyt meinasivat laittaa minut yksin! No, eivat onneksi laittaneet. Hilpeinta oli, etta osa vanhan opettajamme opeista patee taalla. Pitaa kunnolla napauttaa instrumentti leikkaavan kateen :) Hygienian kanssa ei ihan yhta tiukkaa ole. Ihan sama miten ohitat pukeutuneet, kadet pestaan itse salissa, ja leikkausalueen peseminen noudattaa hieman erilaisia ohjeita kuin olen oppinut. Toisaalta nailla on kaytossa tosi napparaa desinfioivaa sprayta selanpesuun ennen epiduraalia. Ja kaikki puudutetaan istualtaan, mika mielestani toimii paljon paremmin. Ja taalla todella panostetaan laskimotrombien valttamiseen. Kaikilla on sektioissa ja pitkaan sen jalkeen kunnon tukisukat, ja sektion ajakti laitetaan saariin villit hierovat vekottimet.

Paiva on ollut vaan tosi hiljainen, aamun ensimmaisen elektiivisen tein, samaan aikaan oli paivystysleikkaus toisessa salissa, ja sen jalkeen on ollut tosi hiljaista. Elektiivisia piti olla kaksi, mutta viisas aiti paatti suunnata alatiehen. Pitaisi vaan jollain ihme konstilla oppia tamakin tyo.