Ratkaisu

Pahoittelen aikaansaamattomuuttani blogin päivityksen suhteen, jos joku on turhaan käynyt sivuilla kurkistelemassa. Lupaan päivittää aina kun on jotain sanottavaa...

Kävin lomailemassa Amsterdamissa ja Köpiksessä vanhan ystäväni kanssa. Aivan ihana reissu, Länsi-Eurooppa kun on vielä niin käsittämättömän lähellä Lontoota. Lentomatkoja siivittivät vielä sudokut. Pitäisikö huolestua jos huomaa ärsyyntyvästä liian lyhyestä lentoajasta, kun ei ole ristikoille tarpeeksi aikaa?

Työasiat unohtuivat aivan täydellisesti. Palatessa olin hetken aikaa hieman oudoissa tunnelmissa. Tälläistäkö täällä olikin. Yhtäkkiä alan huomata työn positiivisia puolia. Kuinka hyvin työntekijöistä pidetään huolta, miten kannustetaan erilaisiin projekteihin, keskustellaan hoitolinjoista ja annetaan erilaisia mahdollisuuksia tehdä töitä eri ympäristöissä.

Ei, minun ei tarvitse kaivaa kuumemittaria esiin. Yhtäkkisen myötämielisyyden takana on pari viikkoa sitten jätetty irtisanoutuminen. Sama ilmiö oli havaittavissa Suomessa ennen tänne lähtöä, vaikka siellä nautin työstäni paljon tasaisemmin. Täällä taas mennään äärilaidasta toiseen. Välillä saa toteuttaa kätilön työtä toivomallaan tavalla kannustavassa ympäristössä, välillä taas luovitaan tylyjen ja välinpitämättömien kollegojen keskellä mahdollista raastuvatuvan kutsua peläten.

Lontoo taisi olla väärä ratkaisu. Tai mistäs sitä olisi lähteissä arvannut, ettei metropolissa asuminen enää houkuttele. Jos haluaisin jäädä Britteihin (ei sekään olisi mahdoton ajatus), voisin hyvin hakeutua pienemmälle paikkakunnalle community työhön. Vaan Suomi ja metsät kutsuvat. Tänne pääsee aina uudestaan halutessaan. Onpahan ainakin silloin pankkitili ja sosiaaliturvatunnus valmiina.