Monday, April 25, 2005

Etuilua

Eivät päässeet puolalaiset edelle. Hakemukseni rekisteröidyksi kätilöksi vedettiin jonon ohi. Huonon omantunnon välttämiseksi selitän itselleni, että varmaan useimmilla ei vielä ole työpaikkaa tiedossa, eikä heillä siis ole niin kova kiire asian kanssa. Ja työnantajan ongelmahan viimästyminen olisi, ei minun niinkään.

Lähtöpäivä on näillä näkymin 28. toukokuuta, vaikka lentoliput vielä uupuvatkin. Tällä hetkellä olo on kuin huolettomalla hevosella, kyllä kaikki järjestyy ja onhan tässä vielä aikaa... Vaikka viikon olen kyllä näistäkin neljästä matkoilla, ja viimeiselle viikolle on myös pienempi reissu suunnitteilla. Asuntohakemus odottelee pöydällä, ja rekisteröitymispäätös on (toivottavasti) postissa tulossa. Kyllä tämä tästä.

Töissä olen nauttinut suunnattomasti niistä pienistä hetkistä, kun on voinut tuntea itsensä ammattitaitoiseksi ja kielitaitoiseksi kätilöksi. Se ei varmaankaan ole päällimmäinen tunne, kun aloitan työt kesäkuussa.

Soitin tässä au pair aikaiselle perheelleni uutisia tulostani. Perheen muut jäsenet varmasti ilahtuvat uutisista, totesi isäntä :)

Tuesday, April 19, 2005

Kaikki irti Suomesta

Lähtöön on reilu kuukausi aikaa. Elleivät sadat Britteihin pyrkivät puolalaiset hoitajat hidasta rekisteröitymistäni kätilöksi. Joskus lähestyvän lähdön muistaa, mutta enimmäkseen se on vielä kovin kaukaista. Päivä päivältä paniikki kuitenkin kasvaa. En halua oppia englantilaisten kummia tapoja, en halua jättää kaikkia tärkeitä ihmisiä. Onneksi tulee myös hetkiä, jolloin muistaa hämärästi minkä takia alun perin halusin lähteä. En halua vielä vakuuttua yhdestä ainoasta oikeasta tavasta kätilöidä.

Kasvava lähtöpaniikki on ollut elämistä maanisuuden rajamailla. Kaikki ihmiset ja tärkeät paikat Suomessa täytyy vielä kokea. Olen matkannut ystävien luo, patikoinut Nuuksiossa, laulanut karaokessa. Kaikki käsittämättömän lyhyen ajan sisällä. Kiihtyykö tahti vielä loppua kohti?