Palkkapaiva

Eivat sitten maksaneet palkkaa. Aiemminkin olin pulassa, kun mertentakaiseen tilisiirtoon menee vahintaan viikko, eika tama ole varsinaisesti halvin asuinkunta. Nyt olen sitten tuplaten pulassa. Olo oli kuin sossun luukulla, kun piti selittaa miksi tarvitsen rahaa juuri nyt. No, tulos oli taskurahaa kassasta ja lupaus rahoista tililla ensi perjantaihin mennessa. En vielakaan pidata kylla henkea, takuulla on viela pari mutkaa edessa. Ja mina kun luulin etta taalla oikein paasisi rikastumaan!

Tulee heti mieleen, etta pitaa liittya paikalliseen katiloliittoon. Ei niin palkan takia, vaan tulevien oikeusselkkauksien varalta. Vaikka olisin jo palannut kotomaahan, kun vanhemmat keksivat syyttaa katiloa pikku lapsosensa oppimisvaikeuksista, niin liitto antaa oikeusapua. Kunhan olen kuulunut liittoon, kun hoidin tapausta.

Paineilijoita

Tanaan treenaan day assessment unitissa. Kotimaisittain tama vastaa jotain paivystyksen ja polin valilta. Tanne tulevat aidit korkean verenpaineen kanssa (niita on suurin osa), preop kaynnille ennen sektiota, tarjonnan tarkistukseen, tai liikehalytyksessa. Itse maternaty clinic vastaa lahinna neuvolaa, aidit eivat siella nae laakaria. Taallakaan ei rutiinisti nae, laakari taytyy erikseen kutsua paikalle. Laakarit ultraavat taas viela eri paikassa.

Taalla otetaan pienikin paineen nousu todella vakavasti, ja proteiini ilman paineennousua on aivan riittava indikaatio sektioon. Alan ymmartaa naiden sektioprosenttia. Toisaalta korkea paine taas ei oikeuta aiteja sairaslomaan, seurataan vaan niin pitkaan, etta sektoidaan. Ei ihme, etta paineet nousee.

Taman paivan haaste on ollut labrat, suomessa kun laakari maaraa jos haluaa erikoisempaa, taalla taas pitaa itse ymmartaa mita tilata keneltakin. Ja naytteet otetaan itse. Nopeasti se on mieleen palautunut, kun valineet sentaan ovat samat. Ja tyokorteissa ystavallisesti lukee millainen putkilo mihinkin tarvitaan. Edistyksellista.

Hikoilua

Olisi pitanyt arvata, tulin tottakai kipeaksi muutettuani uudelle popokannalle. Suomalaisen urheasti raahauduin toihin, kunnes vihdoin lattialle pudottava yskakohtaus pakotti kotiin. No, kylla se viikossa on jo kutakuinkin mennyt ohi. Olen lisaksi loytanyt itselleni terkkarilaakarin, ja aivan ihanan untuvapeiton. Tanne on iskenyt mukava helleaalto, mutta tottakai minun oli heti kokeiltava uutta peittoa, kun kolme viikkoa olen oisin palellut. En todellakaan palellut viime yona.

Seuraavana on ostoslistalla imuri, etta joskun paasisi siivoamaan kokolattiamattoa, villakoirat haukkuvat.

Vauvamyonteisyytta

Tanaan missasin communityvuoron, joten suoritin kakkuni lapsivuodeosastolla. Hoidin vauvaa, joka oli syntynyt 24h aikaisemmin, onnistunut ensi-imetys ja sen jalkeen vain pari hassua imua. En ole yleensa ollut ensimmainen pulloa tarjoamaan, mutta nyt kylla kulki kylmat vareet, kun vauva oli vaisu ja vetela ja paivan pomo oli aivan kauhuissaan minun miettiessani mahdollisuutta horpyttaa tilkkanen. No, eihan siina muuta auta kuin tyytya (vauvan) kohtaloon, ja turvata oma selusta tulevia oikeusselkkauksia ajatellen. Konsultoitu vastaava katiloa; jatketaan yrityksia imettaa... Mielessa pyorii ne kaikki hypoglykemian mahdolliset vaikutukset keskushermostoon. Nayttaisipa joku minulle sen tutkimuksen, missa osoitetaan etta terve vastasyntynyt parjaa pari paivaa ilman ravintoa.

Pandan lakua

Arvannette, mita vein au pair perheelle tuliaisiksi. Loysin paikallisesta luontaistuotekaupasta, onhan kyseessa toki ehta luonnon tuote :)

Tanaan oli inha paiva. Kaikkien kokemusteni jalkeen jaksan uskoa, etta kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyvia, enka pysty ymmartamaan, etta kyse voisi ikina olla silkasta vittuilusta. Niimpa australialaislady minut vei sivummalle, ja ohjasti, etta paivan pomo on aina ollut tikku pyllyssa. Jos yhtaan antaa vedattaa, niin han kylla vetaa. No, otetaan tekniikka b kayttoon, toisesta korvasta sisaan ja toisesta ulos, kun en kerta mitaan nasevaakaan osaa ikina sanoa. Luulisi minun jo oppineeni pitamaan puoleni.

No, perhetta oli silti aivan ihana kayda moikkaamassa, ja vanhan suunnitelman mukaan he ovat yha tulossa tana kesana kesamokillemme. Nyt mina vain matkaan heidan kanssa. Hauskaa! Hilpeaa oli myos, kun naapurin seta kysyi minua lapsenvahdiksi. Vahdin mielellani Lucya milloin vaan, enka valita vaikka naapurin muksut tulisivat kylkiaisina, mutta ei se kylla enaa tienestina innosta. Jotain sentaan muuttunut minussa :)

Nimenvaihdos

Tiedoksi vaan, tasta lahtien olen sitten Johanna Coexist :) Juuri viime viikolla paasin kehumaan, etta nimeni on joka paikassa ollut oikein.

Katilon lapsivuodemasennusta

Jos luulitte - niin kuin mina - etta rahahuoleni ovat ohitse, saatatte huomata erehtyneenne. Sotkujen selvittamiseen kului koko eilinen paiva, ja sisalsi nelja kayntia pankissa, palkanmaksun ja ylihoitajan luona itkemisen, ja aidille soittamisen. On niin hieno tunne, kun on tililla rahaa, muttei mitaan keinoa paasta niihin kasiksi, ainakaan viikon sisalla. No, asiat jarjestyivat, sain maineen sairaalassa ;) ja kaikki on taas paremmin. Vielako joku haaveilee ulkomaille muuttamisesta?

Naen tanaan vihdoin ja viimein au pair perhettani, kun he ovat paasseet asettumaan aloilleen lomaviikon jalkeen. En millaan malta odottaa. Minulla ei ole vaan mitaa tuliaisia. Olen aina vienyt heille, ja tytolle erityisesti jotain suomalaista, mutta nyt en jotenkin vain keksinyt 20kgn joukosta tilaa. Matkalaukku muuten painoi 21.7kg, mika on mielestani loistava saavutus, siina on vuoden kamat. Niista kylla suuri osa menee suoraan vaihtoon, naytan ihan maalaistollolta naiden trenditietoisten paikallisten joukossa. Toisella puolella Lontoota menee mika tahansa lapi, taalla en ole ensimmainen jota kaupassa palvellaan. Tai ehka vain muutan toiselle seudulle :)

Tanaan ja huomenna olen postnataaliosastolla. Kuuden hengen huoneet, ja melkoinen hassakka. Minua ohjaa mainio vanhempi australialaiskatilo, jonka huumorintaju kestaa hienosti, kun kirjoitan vaariin papereihin ja kyselen miten sanoja kirjoitetaan. Taalla ei muuten vauvan tarvitse kunnolla imea ensimmaisten 24h aikana, sanovat etta vauvalla on kylla varastoja. Verensokereita ei juuri vahdita, ja lisamaitoa ei ihan helppo hankkia. Vanhemmat voivat halutessaan tuoda mukanaan, kuten he tuovat kaiken muunkin. Vaatteet, pyyhkeet, vaipat (molemmille!) ja kaiken. Leikkurivaatteet ja lakanat talo tarjoaa. Silti nailla ei ole yhtaan enempaa kamaa mukana kuin vanhassa tyopaikassani. Kummallista.

Rauhoittumista viikon jalkeen

Viikko takana brittejen seassa, ja tamakin tytto alkaa rauhoittua. Avainsana kaikessa on verkostot. Joku osaa kertoa jotain, ja niimpa minakin sain vinkin mihin pankkiin menna, ja kuinkas sitten sattuikaan. Nuori mies katsoi vaan passia, ja napytteli hetken konetta ja tadaa: olen pankkitilin onnellinen omistaja.

Olen mokoman kunniaksi ruvennut leikkimaan rikasta ja koyhaa. Liityin huiman hintaiseen kuntokeskukseen, ja se on kylla ollut mahtava. On tuntia jos jonkinmoista, hienoja vekottimia missa rapikoida omalla tyylilla, pieni ja matala uima-allas ja sauna, jossa ei heiteta loylya mutta kyllakin kuunnellaan rentouttavaa musiikkia :)

Tyo ei niin kamalaa ole ollut. Kaksi ekaa paivaa oli miitinkeja ja tapaamisia, ja toiset kaksi synnaria. Saaliina yksi upea alatie ja kaksi sektiota. Sektioprosentti lahentelee neljaakymmenta taalla... Minnalle tiedoksi, aideista yritetaan paasta eroon mahd nopeasti, polikliininen synnytys ei ole taalla mikaan ongelma. Oksitosiinia karsastetaan, ja mitaan kayrapoikkeuksia ei siedeta. Siina esimakua, lisaa tulossa!