Muuttohulinaa

Muutto tuli sitten kahta viikkoa ennen laskettua aikaa. Jotenkin rupesi laukut täyttymään muuttokamppeista, kun lattialle valui viemärivettä. Ja englantilaiseen tyyliin asiat eivät tietenkään hoidu noin vain. On saatava lupaa hoitaa asioita, joku toinen on vastuussa, täytyy tehdä pari puhelua ennenkuin saadaan putkimiehet paikalle. Byrokraattisuus ja heikko organisointikyky eivät ole kaikkein onnellisin liitto. Tai ehkä ne keskenään ovatkin.

Mutta huomaatko, nyt on ääkköset taas käytössä. Yksi syy blogin hiljaiseloon oli siinä, että moinen huvittelu kiellettiin työkoneilla, vaikka sitten jäisi töiden jälkeen vapaalle koneelle. Vaan eipä enää hätää. Nyt on yhteys kotona. Muutin suomalaisten kätilöiden kommuuniin. Muuttoja tässä kämpässä on kyllä vielä tiedossa. Kanssani jää vain yksi suomalainen, ja tilalle muuttaa kaksi skottityttöä parin kuukauden kuluttua. Ette arvaa miten mukava on olla kodissa, jonka olohuoneessa voi oikeasti rentoutua. Suorastaan kummallista, etteivät kutimet ole kilkkuneet enempää telkkaria katsellessa. Ehkä syynä on se, ettei telkkarin katsominen vieläkään maita.

Jos et vielä saanut uutta osoitetta, niin laita mailia johanna.m.sukunimi@gmail.com

Koukkuna

Kannatti tulla toihin. Rauhallinen paiva, minulla on vain kolme potilasta huolehdittavana. Vaan eikos ole vekkulia, olen iltavuoron vastaavana!! Olkoonkin etta meita on vain kaksi katiloa, minusta se on joka kerta yhta outoa. Vastuu se painaa.

Ajantappoa

En ole viimeaikoina paljoa toissa viihtynyt. Ensin oli pitkat vapaat, kun kaverit olivat kaymassa, sitten olin flunssan kourissa, ja taas vapaalla. Osaankohan enaa takaisin mennakaan, kun huomenna olisi pitka vuoro?

Syytan flunssasta aika pitkalle tata onnetonta kamppaa. Olen aivan vakuuttunut, etta taalla on hometta. Vaan ei hataa, pian koittaa vapaus, ja muutan kauemmaksi sairaalasta mukavaan huoneistoon mukavien ihmisten luokse. On astianpesukoneet ja kaikki. Paitsi kokolattiamattoa ei ole. Luulen kylla etta selvian siitakin huolimatta.

Flunssa vei totaalisesti voimat pitkaksi aikaa, mutta ei hataa. Ruskovillan langat saapuivat Fazerin sinisella hoystettyna, ja olen ottanut kunnianhimoisen tavoitteen neuloa villapaidan omilla ohjeillani. Palmikot varastin kylla Minnan ehdotuksen mukaan. Nyt kun olen tutustunut ihmeelliseen digimaailmaan, voin laittaa teille enemman kuvia naytteille, kun on mita nayttaa. Tama kuva on otettu huoneestani, loysin roskiksen vieresta puhtaan patjan sankyni taakse. Olen siis sama horho kuin ennenkin, ei tarvitse huolehtia :)

Aika on mennyt aivan kasittamatonta vauhtia. Neljasosa vuodesta on jo takanapain. Ja kaikki lomat viela pitamatta! Saastelen niita kevaalle, tarkoitus on tehda pitempi reissu skottikaverin kanssa, ja haluaisin tehda pari pienempaa reissua myos. En ole viela sortunut tekemaan ylimaaraisia "pankki"vuoroja. Niista saisi mukavasti valuuttaa, mutta parjaan kylla nainkin, ja olen paljon tyytyvaisempi vapaapaivistani. Pitkia paivia tehdessa tuntuu etta niita on enemman kuin toita.